Elämän pieniä oppitunteja joita muutama yö sitten opin.
1: Mikäli päätät ryöstää huoltoaseman yöllä, teet sen todennäköisesti ilman paitaa ja housut kintuissa. Tammikuussa.
2: Saatuasi seitsemäntoista dollarin ryöstösaaliin, päätät lähteä juosten pakoon ensimmäisestä ovesta jonka löydät. Sen sijaan, että se ovi olisi vienyt Meksikoon ja vapauteen, se veikin naistenvessaan. Noh, tästähän ei karski kundi häiriinny, vaan jatkaa pakomatkaansa, nyt etuoven kautta.
3: Kun poliisiauto ilmestyy taaksesi ja kehoittaa lopettamaan juoksemisen, se yleensä kannattaa, sen sijaan että juoksisit täyttä häkää keskellä katua ja toivot, että aikanaan poliisin Fordista loppuu bensa.
4: Harva asia lienee yhtä nöyryyttävää kuin se, että kun poliisi kyllästyy perässä ajamiseen, autosta nousee 57-vuotias naispoliisi joka juoksee 24-vuotiaan konnan kiinni alta aikayksikön. Kertonee nykynuorisosta.
5: Itket ambulanssin palomiehille siitä, että on se kamalaa kun yhteiskunta kolhii, ja poliisi kohtelee huonosti. On se kamalaa.
Voi elämä. Mistä näitä voittajia oikein sikiää? Seitsemäntoista dollaria. Pennsylvanian osavaltion kahden tunnin minimipalkka.
Jos nyt ei muusta, niin ainakin voin kirjoittaa muutamasta erilaisemmasta hälytystehtävästä.
Paramedic Ambulance 48:
Ensitietoina tuli keski-ikäinen mies, palovammoja jaloissa. Muutaman muun sumean tiedonmurusen jälkeen ei enempää lisätietoja ollut. Kiireellisyys Charlie. Täälläpäin kiireellisyys on täsmälleen toisinpäin kuin Suomessa, eli Alpha on kiireetön, Delta on välitön hengenuhka.
Kohteessa oli hetken etsimisen jälkeen mies, joka pienenä sivuhuomiona sattui olemaan tulessa. Liekeissä siis. Ilmiliekeissä. Nopeiden ja päättäväisten liikkeiden ja sammutuspeitteen ansiosta oli mies nopeasti sammutettu, ja palovammojen hoito saattoi alkaa. Sähkötöitä muuntamolla tehdessään mies oli saanut ilmeisesti tällin ja sitäkautta vaatteet olivat syttyneet tuleen. Hysteerisestä työkaverista ei juuri tietoja irti saanut, ja koska samainen mies oli hätäpuhelun tehnyt, eivät tiedot olleet alkuujaankaan kovin tarkkoja. Vaikkei sitä nyt ihan vähästä hätkähdä enää, pakko kyllä sanoa, että olipahan aikamoinen yllätys kun avaa oven ja näkee miehen tulessa. Palovammoja oli kehossa kauttaaltaan, mutta mies selviää kyllä.
Engine 42:
Lapsi pudonnut puusta, verenvuotoa päästä. Tajunnantaso tuntematon. Sammutusautolla lähdetään matkaan asemalta ja ilmapiirissä aistii lievää erilaisuutta. Koska kyseessä on lapsi, se selvästi saa vähän nopeampaa toimintaa ja sykettä. Ehkä sitä miettii, että nyt on kiire, pikkuinen kärsii. Kohteessa 8-vuotias tyttö, tajuton, on leikkinyt puussa, lipsunut otteessaan ja tippunut kiviseen maahan. Kovaa verenvuotoa takaraivosta. Painetta verenvuotoon, kauluri kaulaan ja rankalauta alle. Nestehoito aloitetaan välittömästi. Hetken päästä ambulanssi saapuu ja tyttö nostetaan paareille ja sitämyöten ambulanssiin, matkalle kohti University of Pittsburgh Medical Centerin lastensairaalaa. Itse siirryn ambulansiin kolmanneksi avustamaan hoidossa matkalle. Ensiavussa lapsi siirretään operaatiohuoneeseen lääkäreiden ja sairaanhoitajien huomaan. Vähän herkemmässä mielentilassa käyn jonkin ajan kuluttua kysymässä lääkäriltä, miltä tytön tulevaisuus näyttää. Intialainen lääkäri englantia murtaen toteaa, että tyttö on siirretty leikkaussaliin, mutta hyvältä näyttää. Tuntuu vähän kuin lämmin aalto hujahtaisi kehon läpi kun tuntee helpotuksen. Huh. Onneksi.
Engine 41:
Automaattinen palohälytys, myymälä William Penn Highwayn varrella. Kohteessa huomataan, että hajonneesta ikkunasta tulee savua. Esimies käskee minut ja työparini sammutushyökkäykseen ja menee lähemmäksi ikkunaa tiedustelemaan. Vilkaistuaan ikkunasta sisälle esimies pyytää rakennuspalolähdön, kaksi ambulanssia ja poliisipartion. Sisällä makaa pahoinpidelty nainen tajuissaan, tajuton mies ja sähkökaapin juuresta puskee liekkiä ulos. Letku jätetään niille sijoilleen ja kolmisteen kannamme ihmiset ulos. Esimies ja kuljettaja ottavat hoitolaukut paloautosta ja aloittavat hoidon samalla kun parini kanssa katkaistaan päävirta pois ja sammutetaan palonalku sähkökaapin juuresta.
Myöhemmin selvisi, että mies oli pahoinpidellyt vaimonsa (molemmat töissä myymälässä) sorkkaraudalla ja tämän jälkeen päättänyt purkaa turhautumistaan takomalla sorkkaraudallaan sähkökaappia. Kaappi oli antantu tällin ja oikosulku oli sytyttänyt palan seinää tuleen.
Mulla on ikää vain 21 vuotta. Se ei ole oikeastaan edes "aikuisikää", saatikka sitten vanhuutta. Jos jotain tästä maailmasta tiedän, on se se, etten tiedä juuri mitään. En myöskään voisi millään muotoa väittää olevani kaiken kokenut veteraani juuri missään muussa kuin suunsoitossa. Silti sen verran on jo tullut erilaisia hälytyksiä ajettua, että ihan vähästä ei enää jaksa ihmetellä. Päivittäiset tehtävät yleensä unohtuvat apauttiarallaa siinä vaiheessa kun nousee ambulanssista ulos paloasemalla.
Mutta perheväkivalta ja onnettomuudet jotka kohdistuvat lapsiin jäävät yleensä mietityttämään. Mikä saa ihmisen satuttamaan läheisiään? Yleensä kuitenkin puhutaan normaaleista, työssäkäyvistä ihmisistä jotka kaikintavoin vaikuttavat "normaaleilta" ulospäin, ei mistään Helvetin Enkeleiden näköisistä gangstereista.
Kun väkivaltaa kohdistetaan puolisoon tai jälkikasvuun, on jotain niin pahasti vialla, etten pysty ymmärtämään.
Tai kun pienet lapset kärsivät vammoistaan tai sairauksista. Ehkä geeneissä on suojeluviettiä lajin pienimpiä kohtaan. Tulee vahva reaktia siitä, että tämä pikkuinen pitää saada kuntoon. Nyt heti. Aika harva voinee sanoa, ettei sellainen saa päivää huonommaksi tai karaistuneenkin pelastajan mietteliääksi. Toisaalta, aika harva asia myöskään voittaa pikkumuksun hymyä palomiehille. Parempaa kuin mikään palkka koskaan ikinä.
Ensimmäinen oikea kunnon savusukellus ja rakennuspalon sammutus on takana. Kaikkien lukijoiden onneksi olin kämmännyt ja jättänyt kypäräkameran lataukseen. Hajotkaa siihen, hajoan nimittäin itsekin.
Palon jälkeinen fiilis on hyvä. Pärjäsin hyvin, ja lieska oli nopeasti pimeänä. Asunto säästyi asumiskelpoisena pienen keittiörempan jälkeen.
