Vesipelastusta

Ystäviä näistä piireistä on tullut hankittua vaikka kuinka paljon. Jotkut ovat vielä parempia kuin toiset, näistä suurimpana voisin mainita City of Pittsburghin Bureau of Paramedic Rescuen aluepäällikön Norman Auvilin.
Olen saanut johdatusta, opastusta ja neuvoa enemmän kuin omiin tarpeisiini.

Useita kertoja osallistuin tehtäville Pittsburghissa. Toimin avustajana hänelle, Chief 504:lle, yövuorossa.
Kerran myös jopa veljeni ja ystäväni kanssa, jotka tulivat Suomesta minua tervehtimään.

Vasemmalla minä, keskellä District Chief Auvil, oikealla veljeni Tommi, myös alalla.

Pääsin myös kokemaan henkeänsalpaavan upeita kokemuksia, kun hän ja hänen kouluttajaystävänsä kutsuivat minut osallistumaan Suomalaisena vieraana Pittsburghin kaupungin pelastuslaitoksen vesipelastuskurssille.
Oli silmät pyöreänä kun istui luokassa suurkaupungin ammattilaisten kanssa, kuunnellen opetusta. Matka suomalaisen pikkukunnan VPK:lta tuntui taas niin pitkältä.

Otin vedenkestävällä kypäräkamerallani videokuvaa kurssilta.

 Vesipelastuskursin jälkeen jokainen osallistuja teippasi nimilaattansa uimahallin seinään. Väri kertoi itsearvioidusta uimataidosta. Oli hiljainen hetki kun katseli omaa nimeä näiden suurkaupungin ammattilaisten vierellä.

                                           Yksi rakennuspaloista, joita ajelimme yöllä.

Pittsburgh, Mt. Washingtonin huipulta.

Vilkaisemassa vesipelastusasemaa.

                                  Hieman ennen vuoron loppumista autoa tankkaamassa.
                                       

 Taas yksi niistä hiljaisista hetkistä, jotka saavat niin mietteliääksi.

                                                                    Aseman seinällä.

Charleston, Etelä-Carolina

Kannattaisi joskus miettiä mitä kellekin menee ja sanoo. Muutama ystävällinen sana tuntemattomalle Folly Beachillä, Charlestonin edustalla, johti siihen, että asun loistavien, minulle tärkeiden, ihmisten kanssa Etelä-Carolinan auringon alla. Päivisin on kuuma, öisin on ihan yhtä kuuma ja joskus viime kuussa satoi kerran.
Päivät toistuvat samanlaisina, ja paloautojen sijaan nyt onkin lastenhoitoa. Pennsylvaniassa tuli käytyä muutama viikko takaperin ja olikin sydäntä lämmittävää istua hetkeksi paloautoon ja miettiä elämää.

Charleston on upea kaupunki. Etelän charmi puree palmujen humistessa samalla kun tuulet atlantilla pitävät ihon viileänä. Charleston on yksi kauneimpia kaupunkeja missä olen käynyt, jääden jälkeen Pariisille, Roomalle ja Washington, D.C.:lle.


Täällä on hyvä olla pienen tovin ja miettiä mitä seuraavaksi.
Ja ainiin, käyn vähintään kaksi kertaa viikossa tanssimassa. Tanssi on täällä suosittua nuorten harrastusta.
Valjastin Pelastustoimintaan varatun kypäräkamerani tanssimiseen. Otin sen pois kypärätelineestä, kiinnitin hikipannalla päähäni ja lähdin tanssimaan.

Dance on.

Hiljaisuutta

On tullut vähänlaisesti kirjoiteltua, ja ihan syystäkin. Elämä on kuljettanut vaikka minne, eikä hullunmyllylle näy ihan vielä loppua.